Suomenruotsalainen kirjailija ja taiteilija Henrik Tikkanen lausui kerran: ”Vain taiteen avulla voi ilmaista asioita, joita ei käsitä.” Mielestäni tämä Tikkasen ajatus kiteyttää jotain hyvin olennaista taiteen luonteesta ja siitä, miksi taiteesta on paitsi iloa, myös hyötyä jokaiselle. Budjettikuria ja säästötoimenpiteitä vaativat tahot ajattelevat usein, että taide ei luo mitään konkreettista tai välttämätöntä. Itse olen eri mieltä: taide luo meille mahdollisuuden käsittää enemmän maailmasta, myös niitä asioita, jotka muutoin tuntuisivat käsittämättömiltä ja luokseenpääsemättömiltä.

Taide sekulaarin kulttuurin mystisenä elementtinä

On vaikea kiistää, ettemmekö me Suomessa eläisi sekulaarissa eli maallistuneessa kulttuurissa. Tämä prosessi ei ole tietenkään täydellinen, sillä uskonto ja sen rituaalit ovat edelleen läsnä monien suomalaisten elämässä ainakin tietyissä taitekohdissa. Emme kuitenkaan ole ahkeria kirkossa kävijöitä, emme enää suurissa määrin anna painoarvoa uskonnollisille auktoriteeteille arjen päätöksissä. Politiikassa uskonnolliset vaikuttimet eivät tule ilmi kuin vähemmistöllä. Ylenpalttista uskonnollissävytteistä puhetta pikemminkin kartetaan.

Sekularisoitumiskehityksen voi kuitenkin väittää jättäneen jonkinlaisen aukon; ihminen kaipaa yliluonnollista, toispuoleista – tai siltä vaikuttavaa – kokemusta vaikka ei mihinkään yliluonnolliseen enää uskoisikaan. Onko kyse evoluution hitaasta vauhdista vai jostain muusta, se jääköön tässä kohtaa pohtimatta. Tuon aukon täytteeksi taide sopii kuitenkin mainosti. Jotkut ovat jopa rinnastaneet taiteen uskontoon ja museon fyysiseen kirkkorakennukseen.

Taide voi toimia mystisenä kokemuksena, joka ei paljasta todellista luonnettaan kuin vihkiytyneille, jos heillekään. 1800-luvun ja 1900-luvun molemmin puolin taitelijat myös meillä Suomessa olivat hyvin viehtyneitä okkultismista ja mystiikasta, ja symboliikka on toki ollut läsnä taiteessa jo paljon tätä pidempään. Piilotetut ja kätketyt merkitykset teoksissa kutsuvat luokseen tulkitsijoita ja salatun tiedon etsijöitä – oli merkitysten taustalla sitten ”todellista” korkeampaa totuutta tai ei. Kyynikko voisi todeta kaikenlaisten etsijöiden ja mystikkojen olevan vain järjen valonsa sammumaan päästäneitä haihattelijoita, vieläpä usein päihteiden rankkaa väärinkäyttöä harrastavia.

Nykyinen taide (siis muukin kuin varsinainen nykytaide) ei ole enää kansallisromantikkojen kultakauden tapaan okkulttisiin merkityksiin suuntautunutta, sillä okkultismi on muutoinkin kulttuurissamme jäänyt entistä pienempien piirien harrasteeksi – sekularismi ja tieteellinen positivismi ovat vallanneet myös taiteilijoiden mieliä. Taidekokemus voi silti toimia mystiikan korvikkeena: teos on aina jotain sen kokijan arkikokemuksen ja täydellisen kuvitelman väliltä.

Taide esittää – vaihtelevissa määrin – häivähdyksiä ja tulkintoja todellisuudesta, joskus vain välähdyksenomaisesti, joskus hätkähdyttävän tarkkapiirteisesti. Taide on silti aina jotain muutakin kuin faktuaalinen yksi yhteen -jäljennös todellisuudesta, ja se jokin muu tuo taiteen kokemiseen ripauksen mystiikkaa.

Taide lisäämässä empatiaa

Taide on tarpeen myös empatiaa lisäävänä voimana. Se voi auttaa meitä ymmärtää olevamme osa jotakin yksilöä isompaa kokonaisuutta. Taide on aina ilmaisu jostakin inhimillisestä, ja se ilmaisu on peräisin jostakusta toisesta ihmisestä (mikäli emme siis tarkastele itse luomaamme teosta). Taide voi näin rohkaista meitä asettumaan tuon toisen ihmisen perspektiiviin, oli se sitten alun alkaen taiteilijan tarkoitus tai ei.

Teoksen luoneen taiteilijan kenkiin asettumisen ohella katsoja voi asettua myös teoksen mahdollisesti esittämien ihmisten – tai jopa muiden olentojen – näkökulman puolelle. Niin ikään teos voi aiheuttaa keskustelua ja mielipiteenvaihtoa muiden teosta katselevien ja kokevien ihmisten kanssa. Samalla voimme nähdä toisenlaisia maailmoja ja havaita, että toisille aivan erilaiset asiat voivat olla merkityksellisiä. Kaikki tämä on omiaan lisäämään ja kehittämään empatiakykyä, ja viimeistään 2020-luku on osoittanut, että sitä me tarvitsemme kipeästi, ihan jokainen.