Kun puhumme taidegrafiikasta, puhumme itse asiassa varsin laajasta kirjosta erilaisia tekniikoita, joilla kuva painetaan laatalta – ja myös kuvan luomiseen tuolle painolaatalle on olemassa lukuisia erilaisia tekniikoita. Tässä artikkelissa käymme läpi tiiviisti grafiikan erilaiset tyypit ja valaisemme niiden välisiä eroja.

Ensi alkuun on hyvä erottaa neljä päämenetelmää tai menetelmien ryhmää, joilla taidegrafiikkaa luodaan. Nämä ovat syväpainomenetelmät, kohopainomenetelmät, laakapainomenetelmät sekä silkkipainomenetelmät (eli serigrafia).

Syväpainomenetelmät

Syväpainomenetelmissä painolaatan pintaan on kaiverrettu tai vaihtoehtoisesti syövytetty painettavat kuviot. Vanhin näistä menetelmistä on kuparikaiverrus, joka syntyi jo 1400-luvulla. Kuparikaiverrus on erittäin hidas ja teknisesti myös varsin vaativa tekniikka, jota ei enää käytetä kovinkaan paljon. Uusi tällä tekniikalla luotu grafiikka onkin tämän johdosta tyypillisesti hyvin hintavaa.

Viivasyövytys kehittyi nopeammaksi menetelmäksi seuraavalla vuosisadalla, 1500-luvulla. Siinä käytetään happoja vähentämään vaaditun työn määrää. Kuvaa piirretään teräspiikillä, mutta varsinaisen kuvan jättävän ja painoväriä tartuttavan uran luo syövyttävä happoliuos.

Akvatinta on tekniikka, jolle ominainen tunnusmerkki ovat laajat tasaisen värin pinnat. Tekniikassa käytetään hienojakoista hartsi- tai asfalttipölyä, joten suojavälineet ovat tarpeen tekniikkaa käytettäessä. Syövytysaikaa kontrolloimalla saavutetaan sävyeroja.

Mezzotinto on etenkin renessanssin aikaan maalausten jäljentämiseen käytetty tekniikka, jossa painolaatan pintaa rouhitaan kaarevalla, hienojakoisella rouhintyökalulla. Tekniikassa tummaa pintaa työstetään vaaleampaan suuntaan. Muita syväpainomenetelmiä ovat esimerkiksi uudehko tekniikka carborundum, kuivaneula ja pehmeäpohja.

Kohopainomenetelmät

Kohopainomenetelmät perustuvat siihen, että se mitä ei haluta painaa, kaiverretaan pois painolaatasta. Nämä menetelmät ovat puupiirros, puukaiverrus sekä linopiirros (tai linoleikkaus).

Puupiirros on grafiikan kannalta yleisestikin ottaen keskeisimpiä menetelmiä, sillä se on vanhin graafinen tekniikka. Alkunsa se on saanut 1100-luvun Japanissa, ja maassa on yhä edelleen voimissaan erittäin vahva ja arvostettu puupiirtämisen perinne. Japanilaista puupiirrostekniikkaa opetetaan edelleen aktiivisesti. Veitset ja taltat ovat keskeisiä työvälineitä, ja painon laattamateriaalina käytetään tavallisesti vaneri- tai lautalevyjä. Monivärisissä töissä vaaditaan yksi painolaatta yhtä väriä kohti, mikä tekee tietenkin taidokkaista monivärisistä töistä erittäin arvostettuja ja aikaa vieviä työstää.

Linopiirros on mekaanisesti puupiirrosta vastaava tekniikka, mutta materiaalina käytetään puun sijasta linoleumia. Linoleumin etuna on se, että se mahdollistaa terävämmän jäljen kuin puupiirros. Puukaiverrusmenetelmä eli ksylografia, jossa käytetään kovan ja tiheäsyisen puun katkaisupintaa, on tätä nykyä erittäin harvinainen tekniikka. Suomessa sitä kuitenkin harrastetaan verrattain yleisesti puupiirtäjien parissa – lieneekö sitten ympäristöllämme vaikutusta asiaan.

Laakapainomenetelmät

Laakapainotekniikassa tasainen painopinta käsitellään ottamaan väriä vastaan, mutta myös hylkimään paikoin. Kivilitografia eli kivipiirros sekä lito-offset ovat laakapainomenetelmiä.

Kivilitografia on peruslähtökohdaltaan selkeä: vesi ja rasva hylkivät toisiaan. Tämä oivallus on valjastettu taidegrafiikan käyttöön erityisestä kalkkikivilaadusta valmistetun laatan kautta. Kun piirtäminen on suoritettu, käsitellään laatta syövyttävällä arabikumin ja typpihapon sekoituksella, ja vedostusvaiheessa on tärkeä pitää karhennettu kivipinta jatkuvasti kosteana. Taidegrafiikan parissa menetelmä on edelleen melko suosittu, mutta teollisia sovelluksia sillä ei enää ole.

Lito-offset on vastaavanlainen tekniikka, mutta kalkkikivilaatta on korvattu alumiinista valmistetulla levyllä, jonka pinnalla tavallisesti on ohut valoherkkä kalvo. Tämä kalvo mahdollistaa UV-valon käytön valottamiseen.

Silkkipainomenetelmät

Silkkipaino eli serigrafia on painokehystä ja pingotettua kangasta hyväkseen käyttävä menetelmä, jossa pyritään kontrolloimaan paikkoja, joista väriaine läpäisee kankaan. Tekniikka on hyvin monipuolinen ja etenkin 60-luvun pop-taiteesta tutuksi tullut. Painopinta voi olla melkein mitä tahansa, myös kolmiulotteinen. Tietokoneavusteisuus on tuonut serigrafian käyttöön paljon uusia mahdollisuuksia, ja serigrafian harrastus on näinä päivinä varsin laajalle levinnyttä. Hyväksi voidaan käyttää myös UV-valoa ja valottamista.

Taidegrafiikan eri tekniikoita opiskelemaan

Taidekoulut ja ammattimaisesti taidetta opettavat oppilaitokset pyrkivät tutustuttamaan oppilaat mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisiin graafisiin tekniikoihin, mutta kansansivistysperinteen ihanteiden mukaisesti näitä tekniikoita opetetaan monessa paikassa myös maallikoille ja satunnaisille taiteen harrastajille. Oman lämpimän suosituksen voin antaa Turun taidegraafikot ry:n kursseille, mutta tavallisesti opistojen ja taidegraafikkoseurojen opetus ympäri Suomen on korkeatasoista ja opettajat asiantuntevia. Kyseessä on ehdottoman hieno harrastus, joka antaa parhaimmillaan todella paljon. Taidegrafiikka yhdistää samalla taiteeseen käsillä tekemisen jalon taidon ja kouriintuntuvan tekemisen tunteen.